Näitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan – ethän sinä kadu?!
17 Lok 2011 Jätä kommentti
Kategoria(t): Ei kategoriaa
Ethän sinä halua katua kuolinvuoteellasi mitään?
Oheinen Iltalehden artikkeli tuo esille niitä asioita, joita ihmiset kuolinvuoteellaan katuvat.
Vaikka kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa, niin hämästyttävän suuri osuus elämämme kulusta on kuitenkin omissa käsissämme. Voimme tehdä valintoja, sillä olemmehan `kanssaluojia` ja näin ollen voimme todellakin luoda elämästämme enemmän oman näköisemme 
Olen ilokseni saanut Soul Coaching-työssäni kulkea monien ihmisten rinnalla osoittamassa mahdollisia suuntaviittoja, avaamassa mahdollisia ovia, ohjaamassa henkisten työvälineitten käytössä ja kannustamassa uuteen suuntaan kulkemisessa…. Toivon, että oheinen artikkeli herättää mahdollisimman monen pohtimaan elämänsä valintoja ja astumaan uusille urille…
Lämmöllä, Kaarina
Artikkeli kopioitu. Lähde : Iltalehti.fi katso tästä
Näitä ihmiset katuvat kuolinvuoteella
Maanantai 17.10.2011
Harva saa kuolla täydellisen tyytyväisenä elettyyn elämään. Saattohoitaja kertoo, mitä kuolevat ihmiset yleisimmin katuvat.
Parantumattomasti sairaita hoitanut Bronnie Ware tietää, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Waren potilaita olivat ne, jotka olivat halunneet palata sairaalasta kotiinsa kuolemaan. Sairaanhoitajan kokemuksista on tulossa myös kirja. Verkkosivuillaan hän paljastaa, mitkä ovat viisi yleisintä asiaa, joita kuoleva ihminen katuu.
- Ihminen kasvaa paljon, kun hän joutuu kohtaamaan oman kuolevaisuutensa. Opin olemaan koskaan aliarvioimatta ihmisen kykyä kasvaa, hän kirjoittaa.
1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.
Tämä oli kuolevien yleisin toive. Kun elämää katsoo kuoleman hetkellä taaksepäin, on helppo nähdä, kuinka moni unelma jäi toteuttamatta. Suurin osa Waren potilaista ei ollut toteuttanut edes puolta unelmistaan.
2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.
Tätä toivoi jokainen Waren hoitama miespuolinen potilas. He kaipasivat lastensa nuoruutta ja puolisonsa kumppanuutta ja toivoivat, että olisivat käyttäneet vähemmän aikaa elämästään työelämän oravanpyörässä.
3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.
Waren mukaan moni tukahduttaa tunteensa tullakseen toimeen toisten kanssa. Tunteiden tukahduttamisen hintana he tyytyivät keskinkertaiseen eivätkä koskaan kehittyneet siksi ihmiseksi, jollaiseksi olisivat voineet tulla. Ware pitää monen sairastumisen osasyynä tämän aiheuttamaa katkeruutta.
4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.
Moni potilas oli keskittynyt omaan elämäänsä niin, että oli antanut hyvien ystävyyssuhteiden katketa. Moni katui syvästi sitä, ettei ollut antanut ystävyyssuhteille sitä aikaa ja panosta, jota ne olisivat tarvinneet. Todellisten ystävien merkitys ymmärretään monesti vasta kuolinvuoteella, jolloin voi olla liian myöhäistä.
5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.
Waren mukaan tätä katui yllättävän moni. Moni potilas ymmärsi vasta elämänsä loppupuolella, että onnellisuus on pitkälti valinta. Potilaat olivat pysytelleet vanhoissa tavoissa ja kaavoissa. Muutoksen pelko sai heidät esittämään roolia toisille ja itselleen. Moni kaipasi kunnon nauruja ja elämää, johon olisi mahtunut enemmän hassutuksia.
Lähde: Bronnie Waren kotisivu Inspiration and Chai / Iltalehti
Viisaita sanoja
16 Elo 2011 Jätä kommentti
Kategoria(t): Ei kategoriaa
- Viisaita sanoja -
Ihminen uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä.
Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.
-Dalai Lama-
Dalai lama Suomessa ks. lisää tästä
Kiltteys vai itsensä rakastaminen?
27 Hei 2011 Jätä kommentti
Kategoria(t): Ei kategoriaa
Onko itsekkyys kirosana vai onko itsekäs ajattelu ja toiminta jokapäiväinen välttämättömyys? Kas, tässäpä meille kaikille pähkinää purtavaksi ihan koko elämämme ajaksi. Tämän päivän termejä käyttääkseni : `narsismi` ja `kiltteys` sijoittunevat persoonallisuuden piirteinä itsekkyyden vastakkaisiin ääripäihin. Tasapainoinen, terve itsekkyys lienee jossakin edellisten välimaastossa.
Kuulen päivittäin asikkailtani kertomuksia liiallisesta kiltteydestä ja sen aiheuttamista seurauksista. Nämä elämäntarinat pitävät sisällään lähinnä uupumusta, pettymyksiä ja jopa masennusta. Ja tämä kaikki vain seurauksena kiltteydestä eli liiallisesta epäitsekkydestä. Tämän `kiltteyden` taakse kätkeytyy miltei aina pelon energia. Pelko siitä, että tulemme torjutuiksi ja hylätyiksi.
Inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltaessa on hyvin luonnollista, että haluamme ja tarvitsemme toisia ihmisiä – ja haluamme olla pidettyjä. Tämä siksi, että – tiedostammepa tai emme – saamme siitä positiivista energiaa. Haastelliseksi toisten ihmisten hyväksynnän hakeminen nousee silloin, jos joudumme maksamaan siitä liian kalliin hinnan. Mikä hinta on liian kallis?
Hinta on liian kallis silloin, jos tässä rytäkässä hukkaamme itsemme ja omat tarpeemme. Jos käytämme kaikki omat voimavaramme toisten ihmisten toiveiden täyttämiseen ja samalla unohdamme omat tarpeemme. `Liian kiltti ihminen` on kykenemätön sanomaan: “Ei” – paitsi itselleen! `Liian kiltti ihminen` valuttaa omat energiansa viimeiseen saakka tyydyttääkseen toisten ihmisten toiveita – ja tämä kaikki vain siksi, että ei kestä pienintäkään viittausta siihen, että “minusta ei pidetä”. Halu miellyttää on suurempi kuin itsestä huolehtimisen tarve.
Nyt kuulen jo monien suista: “Mutta, mutta, mutta…” Aivan. Kyllä matkallamme on paljon muttia. Nämä “mutat” vain ovat useinmiten ihan oman ajattelumalliemme tuotosta. Hyvin harvoin tilanne on se että meillä ei todellakaan olisi mitään mahdollisuuksia itsestämme huolta pitämiseen. Raskaissa elämäntilanteissa voimme aina pyytää apua. Kun vilpittömästi apua pyydämme, me myös useinmiten sitä saamme, sillä onhan meillä monilla suuri tarve auttaa toisia – ja saada siitä hyvä mieli. (Kuinka hienosti Maailmankaikkeus inhimillisine ominaisuuksineen rakeentuukaan!) Ongelmahan meillä suomalaisilla on se, että jokin kollektiivinen ajatusenergeettinen malli sitoo meitä vielä nytkin, 2000-luvulla omaan “yksin on pärjättävä”-vankilaamme. Lisätaakkaa ja raskautta keräämme sillä, että haluamme juuri “tietynlaista apua”. Jos apu tulee jossakin toisessa muodossa, emme useinkaan kyene ottamaan sitä vastaan – ja niin jatkamme elämämme omassa ajatusvankilassamme. Myös kiltteys on tällainen ajatusvankila. Tästä vankilasta voi kuitenkin vapautua.
Henkisen terapeutin työssäni olen niin lukuisia kertoja saanut nähdä ja kokea asiakkaitteni heittävän pois `kiltteyden viittansa` ja alkavan elää aivan uutta elämää! On kerrassaan upeaa nähdä kuinka vanhat ajatusmallit sortuvat uusien, energisoivien mallien tieltä ja näin avautuu ovi elämästä nauttimiselle. Energeettisten lakien mukaisesti alkaa elämässämme aina tapahtua muutoksia, kun ensin itse muutamme omaa energiaamme: “Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään”. Tämä muutos ja uudesti syntymä ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että siirtyisimme äärettömään itsekkyyteen ja pelkästään omien tarpeittemme tyydyttämiseen. Kyseessä on sen huomaaminen, että myös itsestä on pidettävä huolta, jotta jaksaisi olla kiltti myös toisille.
Kiltteyskirjallisuutta:
Lisätietoja tästä
Lisätietoja tästä
Lisätietoja tästä
Ihania kesäpäiviä toivotellen, Kaarina
VIERELLÄ KULKIJA
22 Maa 2011 2 kommenttia
Kategoria(t): Ei kategoriaa
Sähköpostiini tupsahti seuraavanlainen ihana viesti, joka lämmittää sydäntäni. Toivon, että se koskettaa sinuakin
Elämässä mukana
23 Hel 2011 Jätä kommentti
Kategoria(t): Ei kategoriaa
Aloitan blogikiroitteluni aivan tavallisena talvisena tiistai-päivänä. Enkelit ja oppaat ovat kuiskailleet asiasta minulle jo kauan, mutta luottamukseni tekstin syntymiseen ei ole ollut riittävää – ennen kuin nyt. Päätin luottaa siihen, että saan kirjoituksilleni ajanmukaiset ja kiinnostavat aiheet. Sellaiset, joista olisi apua ja hyötyä mahdollisimman monille elämän kanssakulkijoille.
Henkisen tien kulkijalla – miten se sitten määritelläänkin – on edessään aina monenlaista pohdittavaa, opittavaa ja kasvun paikkoja. Itseasiassa olen sitä mieltä, että kaikki – aivan kaikki - tässä maallisessa elämässämme on henkistä! Näen, että kaikki näkyvä maailmamamme, ihmiset ja tapahtumat ovat vain ikään kuin kulissia. Kaiken tarkoitus on jossain paljon syvemmällä näkymättömässä maailmassa. Siinä maailmassa, jonka värähtelytasoa fyysiset aistimme eivät tavoita. Tämän silmälle näkymättömän tason me kaikki kuitenkin sisällämme – sielussamme – tunnistamme, jos vain pysähdymme sitä kuuntelemaan.
Tämä tietoisuutemme tulee ilmi niin kovin selkeästi asiakastyössäni sikäli, että kovin usein asiakkaat sanovat: ” Minä tiesin tuon!”. Niin - juuri niin asiat menevät Emme vain osaa kuunnella – saatika luottaa omaan sisäiseen viisauteemme vaan monesti me tarvitsemme sekä peilin, josta katsoa omaa tilannettamme että jonkun ihmisen, joka sanoo oman sisäisen tietomme ääneen.
Elämässä mukana oleminen on tavallaan siis `salattua` siinä mielessä, että suoraan näkyvien asioiden ja tapatuminen kautta me emme oikeastaan voi päästä perille asioiden oikeasta luonteesta. Voimme esimerkiksi katsoa ystämme avioerotilannetta ja verrata sitä omaamme. Vaikka ukoiset tapahtumat olisivat miltei identtiset, voivat asioiden syyt, seuraukset ja merkitykset poikeata täysin toisistaan! – Siksipä onkin kovin vaarallista lähteä arvioimaan – saatika arvostelemaan – kanssakulkijoidemme valintoja ja päätöksiä. Emme mitenkään voi sataprosenttisella varmuudella tietää sitä, mikä läksy kenelläkin on parhaillan menossa. Tämän vastauksen tiedämme kuitenkin omalta osaltamme aina. Aina.
Tuon `sisäisen vastauksen` tietäminen ei kuitenkaan vielä takaa sitä, että me ihmisinä toimisimme tuon viisautemme (=intuitio) mukaan – Ehei. Useinmiten me kuuntelemme toisten ihmisten mielipiteitä, yhteiskunnan ääniä, sääntöjä, normeja tai sellaisia sisäisiä uskomuksiamme, jotka ovat peräisin vuosikymmentenkin takaa. Seuraksena on usein joka sisäinen sekaannus ja hämmennys tai sitten se, että alamme elää itsellemme vierasta elämää.
Toisinaan taas tämä sisäinen äänemme kertoo meille sellaisia asoita, joita emme halua kuulla. Tämä on hyvin, hyvin tavallista. Me jokainen olemme joskus niin toimineet ja tunnistamme sen itsessämme. Ei ole lainkaan epättavallista, että tehdessämme jokin valinnan tai teon, tiedämme sisällämme kaiken aikaa, että “pieleen menee” – ja niinhän se meneekin. Oma persoonamme/egomme se tässä vain näyttää omaa voimaansa, haluamme toimia “oman päämme mukaan” sen sijaan, että noudattaisimme sisäisen korkeamman viisautemme ohjausta…
